Vaaleaa sinistä.

 

Tämä vielä ja ensi viikolla voisi sitten tehdä taas jotain muuta. Kaulakorussa söpöjä sinisiä vintage-juttuja.

Lisää romantiikkaa.

Cameo-naiset ovat niin kovin kauniita... Tulee heti sellainen hiukan hienostunut tunnelma koruunkin. Nuo punaiset helmet ovat hassun muotoisia, jotain sileän ja fasetoidun väliltä.

Romanttista.

Romanttinen kaulakoru vintagehelmistä ja -kukkacameosta. Itse miellän vintage-sanan koruissa siten, että koru tai suuri osa siihen käytetyistä tarvikkeista on oikeasti vanhoja, ainutlaatuisia aarteita. Kaikkiin koruihini, jotka blogista löytää tunnisteella vintage, on käytetty sellaisia.

Vintage-henkisyys on tietysti vähän monimutkaisempi asia. Se on varmaan ihan jokaisen katsojan omassa silmässä, siellä missä kauneuskin... Mitä teille siitä tulee mieleen?

Hempeilyä.

Edellisen postauksen vahvojen värien jälkeen saatte katsella hiukan hempeämpiä sävyjä. Tällainen söpöilykoru syntyi eilen lasihelmistä, kukkakapusseista ja hopeoiduista metalliosista. Nuo pilkulliset helmet ovat vintagea. Mulla on niitä muutamaa eri sävyjä ja pitäisi ehkä taas täydentää varastoja, ne ovat mielestäni tosi kauniita ja monikäyttöisiä.

Oliivia.

Oliivinvihreä on aina ollut sydäntäni lähellä ja viime aikoina se on halunnut olla yhdessä violetin kanssa. Harvoin ylipäänsä käytän violettia, mutta nyt on jotenkin tullut hamstrattua sen värisiä kiviä. Tässä kaulakorussa siis vihreän ja violetin yhteistyön tulos!

Lentäjä.

Lentävä kaulakoru, lyijykynäpiirros kutistemuoville. Korua oli ihan mahtavan hauskaa tehdä, vaikeaa vaan edelleen tietää, kuinka tummaksi värit muuttuvat lopullisessa kuvassa. Tämä on piirretty lähes A4-kokoiselle arkille, ja nyt kuumennuksen jälkeen ötökän siipien väli on vain 10cm.

Värit II.

 

Tein vielä toisen samanlaisen kaulakorun, kun nuo kukkaset on niin kovin hurmaavia! Tässä on jälleen kierrätetyt helmet, vain pilkulliset ovat uusia, nekin vintagea. Ja tämä alemmassa kuvassa oleva kapussi myös vintagea.

Värit.

Niin ne tulivat nyt takaisin. Tai tuskin ne ehtivät lähteäkään mihinkään.. Tässä korussa on melkein kaikki ihan sitä itseään, muovia! Ja yksi puuhelmi. Helmet kierrätettyjä, paitsi tuo polyclay-helmi ja kukka-kapussit.

Vuoden ensimmäisiä.

 

Tämä on vuoden ensimmäinen koru, nuo eiliset korvikset oli tehty jo viime vuonna. En ole suinkaan silti ollut toimeton näinä muutamina päivinä, opettelin nimittäin neulomaan! Ajattelen, että joka vuosi pitää oppia jotain uutta, viime vuonna opettelin ristipistoja ja kirjontaa, tänä vuonna harjoittelen ainakin neulomista.

Tässä rannekorussa on fluoriittia, jadea ja hopeaa ja sitten jotain, mitä en tunnista. Suurin osa näistä on tuotu New Yorkista, myös tuo kellertävä mysteerikivi. Jos joku tunnistaa niin kertokaa mullekii!

On vaikeaa pysytellä vain yhdessä tyylissä. Välillä kaipaan värejä, ja nyt taas tällaista hillitympää kirkkautta ja kuulautta. Uuden vuoden vaihtuminen tuntuu nyt merkityksellisemmältä kuin pitkään aikaan. Odotan tältä vuodelta paljon ja mielessäni on suuria suunnitelmia. Edellinen vuosi oli varmaan tähänastisen elämäni rankin, mutta se on nyt mennyt ja on aika katsoa tulevaan aivan uudella energialla.

Kirkasta.

Olen nyt kovin viehtynyt tällaisiin läpikuultaviin helmiin. Sellaisiin, joissa on vähän hailakkaa väriä, mutta kuitenkin valo tulee selvästi läpi. Näissä korviksissa on fasetoidut sitriinipisarat, niin kovin kauniit kivet!

Hirmu harvoin teen korviksia. En ole itse pitänyt korviksia yli kymmeneen vuoteen, ja jotenkin koruista aina tekee sellaisia, joita voisi itse kuvitella käyttävänsä. Mulla olisi vaikka kuinka paljon korviskoukkuja tuolla tarvikelipaston uumenissa, mutta mieluummin teen ranne- tai kaulakoruja. Tuskin tästä maailmasta korvikset silti loppumaan päääsee, vaikka kantaisinkin korteni kekoon vain harvoin!